Port Louis, Mauritiuksen pääkaupunki

Port Louis on Mauritiuksen pääkaupunki, joka saarivaltion pienestä pinta-alasta huolimatta jää monelta turistilta väliin. Aiemmassa blogitekstissäni kerroin, että vietimme noin puolet Mauritiuksen matkastamme Flic en Flacissa, saaren länsirannikolla hieman pääkaupunki Port Louisin eteläpuolella, ja puolet Trou-aux-Bichesissä, joka sijaitsee niin ikään länsirannikolla, mutta Port Louisin pohjoispuolella. Näin ollen vaihtopäivänä pysähdyimme tutustumaan Port Louisiin.

Noin 140 000 asukkaan Port Louis tuntui etukäteen mystiseltä paikalta, sillä en löytänyt esimerkiksi kovin montaa suomenkielistä blogitekstiä, joka kertoo Port Louisista. Sinänsä ymmärrettävää, koska Mauritiuksen parhaat puolet ovat ehdottomasti jossain muualla, kuin sen pääkaupungissa.

Meillä ei ollut etukäteen juurikaan suunnitelmia Port Louisiin, pois lukien se, että halusin käydä jossain historia-aiheessa museossa. Lisäksi olimme selvittäneet parkkipaikkavaihtoehtoja. Ajoimme Waterfrontissa sijaitsevan Caudan Arts Centren yhteydessä olevaan (maksulliseen) parkkihalliin, josta löytyi juuri sopivasti yksi vapaa paikka. Hieman etäämmällä olisi ollut edullisempia parkkipaikkoja, joista on ilmainen bussikuljetus ytimeen, mutta se ei oikeastaan ollut meille vaihtoehto 1-vuotiaan kanssa.

Laskeuduimme hissillä parkkihallista Caudan Arts Centren aulatilaan, jossa oli ilmainen ja siisti WC. Ulos päästyämme ylitimme pienen sillan, jonka toisella puolella sijaitsee ostoskeskuksia ja muita liiketiloja. Täältä suunnasta kaupunkiin astuessa ensivaikutelma Port Louisista oli erittäin siisti ja moderni. Sillan jälkeen ensimmäisessä rakennuksessa sijaitsee houkuttelevan näköinen Craft Market, josta kävimme ostamassa matkamuistomagneetit. Tämän rakennuksen viereisellä kadulla, joka vaikutti Waterfrontin pääkadulta, on sateenvarjoista tehty ”katos” eli Umbrella Square.

Käveltyämme vielä hieman eteenpäin, saavuimme vesirajaan, Place du Caudanille. Tältä paikalta pystyin paremmin hahmottamaan, minne suuntaan meidän tulee kävellä, mikäli haluamme päästä vielä enemmän ytimeen. Kävelimme vesirajaa pitkin aina Mauritius Postal Museolle saakka, jonka vierestä löysimme alikulun, jotta pääsemme ruuhkaisen ja leveän tien (pääväylän) ali, Intendance Streetille, joka vaikutti jonkinlaiselta pääkadulta.

Intendance Streetin keskellä sijaitsee puisto, Place d’Armes. Toisella puolella tietä on pankkien konttoreita, toiselta puolelta taas kääntyy hieman jännittävän näköinen katu täynnä kaupustelijoita – kontrastia siis löytyy. Koska meillä ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa, kävimme syömässä lounaan mäkkärissä (varma ilmastointi), ja jatkoimme matkaa kohti kauppahallia. Kauppahalleissa on aina mukava käydä. 😊

Jatkoimme matkaa Port Louisin Chinatowniin, vaikka meinasimme jo matkalla kääntyä takaisin tulosuuntaan. Kiinakaupunkiin oli nimittäin yllättävän pitkä matka, tai siltä se ainakin tuntui, kun yritimme lykätä lastenrattaita kapeita ja vaikeakulkuisia jalkakäytäviä pitkin. Lopulta maisemat muuttuivat kiinakaupungin näköisiksi, joten olimme löytäneet perille.

Kävelimme Les Jardins De La Compagnie -puutarhan (tai pikemminkin puiston) kautta takaisin kohti Waterfrontia ja siellä sijaitsevaa Blue Penny -museota. Puistossa oli mielenkiintoisen näköisiä puita, joiden runko näytti koostuvan kymmenistä ohuista ”juurista”.

Emme kovin paljoa käyttäneet aikaa museon valintaan. Muita vaihtoehtoja olisi ollut esimerkiksi Les Jardins De La Compagnien vieressä sijaitseva luonnontieteellinen museo, jossa on nähtävillä muun muassa metsästyksen vuoksi sukupuuttoon aikoinaan kuolleen Mauritiuksendodon luuranko. Yleisesti ottaen historia kuitenkin puhuttelee meitä enemmän, kuin luonnontieteelliset museot. Dodo oli jonkin verran esillä pääkaupungissa, esimerkiksi matkamuistojen sekä erilaisten maalausten kautta.

Blue Penny -museo

Blue Penny -museoon oli aikuisilta 325 Mauritiuksen rupian (noin 6,7 €) pääsymaksu. Lastenrattaita ei saanut viedä aulaa pidemmälle, joten kantoreppu olisi ollut hyvä olla mukana, meillä se oli kuitenkin jäänyt autoon. Mauritius oli pitkään kauppalaivojen pysähdyspaikka matkalla Afrikasta Aasiaan, ja museossa kerrotaan kattavasti Mauritiuksen historiasta, alkaen siitä, millaisia laivoilla britit, ranskalaiset ja hollantilaiset ovat aikoinaan ensimmäisiä kertoja Mauritiukselle saapuneet, aina modernimpaan aikaan ja eri lentoyhtiöiden reittilentojen käynnistymiseen saarelle.

Tämä kahdessa kerroksessa oleva museo oli sopivan lyhyt (ottaen huomioon 1-vuotias matkakaveri), ja siellä oli totta kai esillä sekä Red että Blue Penny -postimerkki, jonka mukaan museo on nimetty. Nämä harvinaiset, vuodelta 1847 olevat postimerkit ovat esillä lasin takana hämärässä huoneessa, jossa ne valaistaan kerran tunnissa muutamaksi minuutiksi (jotta postimerkki ei kulu valossa, olettaisin). Museon työntekijä kiersi henkilökohtaisesti ilmoittamassa jokaiselle vieraalle h-hetken (siis postimerkkien valaisun) lähestymisestä. Museossa ei saanut kuvata.

Mauritiuslaiset vaikuttavat olevan hyvin ylpeitä saarensa postinkulun historiasta, ja Port Louisista löytyy myös erillinen postimuseo. Vaikka Blue Penny -museosta löytyi postimerkkejä (museon lopussa alakerrassa on myös oma näyttelyhuone maailman saarten postimerkeille) sekä tietoa postinkulun historiasta, eivät ne olleet pääroolissa museossa. Kaiken kaikkiaan museo tarjosi kattavan, mutta sopivan tiiviin katsauksen Mauritiuksen historiaan, ja kiersimme museon (hieman kiirehtien) vajaassa kahdessa tunnissa.

Viivyimme Port Louisissa yhteensä noin 5 tuntia. Loppujen lopuksi pyörimme hyvin pienellä alueella, ja koska päivä oli erittäin kuuma, emme olisi jaksaneetkaan kävellä pidemmälle.

Vaikka pääkaupunki Port Louis ei ehkä ollut Mauritiuksen parasta antia, oli se yllättävän mielenkiintoinen, ja vierailu toi vaihtelua ja perspektiiviä matkaan. Hetkittäin tuntui, että olemme saapuneet johonkin täysin eri maahan, kuin missä olimme aiemmin Flic en Flacin rannalla makoillessamme. Me tykkäämme vierailla maan pääkaupungissa aina, kuin mahdollista, sillä yleensä pääkaupungilla on jotain sellaista (historiallista) kerrottavaa, mitä muualla ei välttämättä pääse näkemään ja kokemaan.

Oletko sinä käynyt Mauritiuksella? Jos kyllä, kävitkö Port Louisissa? Tai tykkäätkö ylipäätään vierailla aina kun mahdollista pääkaupungissa, niin kuin me?