Lapsen kanssa junassa – parhaat paikat ja muut vinkit matkalle

Meidän 1 v 8 kk lapsen elämään on mahtunut monenlaisia kulkuvälineitä – on matkustettu ainakin autolla, asuntoautolla, lentokoneella, junalla, metrolla, raitiovaunulla ja bussilla. Viime viikonloppuna tein ensimmäistä kertaa lapsen kanssa kahdestaan noin 4 tunnin junamatkan suuntaansa, ja vaikka itse matkustan junalla aina silloin tällöin, oli meidän neidin edellisestä kerrasta junassa vierähtänyt lähes 1,5 vuotta.

Tässä jutussa jaan käytännön kokemuksen sekä muutaman vinkin pienen lapsen kanssa junalla matkustamiseen!

Parhaat paikat lapsen kanssa junassa

Alle 4-vuotias matkustaa VR:n kotimaan kaukoliikenteen junissa ilmaiseksi ilman paikkavarausta. Suosittelen kuitenkin joko varaamaan lapselle oman lastenlipun, tai aikuiselle viereisen tyhjän paikan (lapselle ja/tai tavaroille). Oman kokemukseni mukaan vaihtelee, kumpi on edullisempi vaihtoehto.

Lapsen kanssa junalla matkustaessa suosin ensisijaisesti InterCity-junia, koska niistä löytyy leikkivaunu 4. vaunun yläkerrasta. Junaan saa aina ottaa lastenrattaat mukaan maksutta, ja InterCity-junissa 4. vaunun alakerrassa on tilaa rattaille sekä isompi vessa hoitopöytineen (yläkerran vessa on pieni). IC-junista löytyy lisäksi perhehyttejä, mikäli kaipaa yksityisyyttä (lisätietoa löydät VR:n sivuilta). Me olimme varanneet menomatkalle paikat (aikuinen + viereinen paikka) 4. vaunun yläkerran eturivin oikeanpuolimmaiselta penkkiriviltä, heti leikkiveturin takaa, eli parhailta paikoilta leikkivaunussa leikkimistä ajatellen.

Eturivin paikat olivat hyvät, sillä pystyin välillä seurailemaan lapsen touhuja omalla paikalla istuen, kuitenkin hyvän näköyhteyden lapseen säilyttäen. Meillä oli myös mukana matkarattaat, ja kannoin ne yläkertaan toisen varaamamme penkin eteen, johon ne mahtuivat kokoontaitettuna mainiosti. Jotenkin myös selvisin junan portaista matkarattaat, matkalaukku, kangaskassi ja taapero samaan aikaan käsissä. Kotonamme Siilinjärven asemalla junat nimittäin pysähtyvät todella nopeasti, joten saattajan kannattaa vakavasti harkita, lähteekö hän avuksi roudaamaan tavaroita yläkertaan, mikäli ei halua vahingossa päätyä itsekin matkustajaksi.

Paluumatkalla meillä taas oli varattuna 4. vaunun alakerrasta paikat, sillä junan lähtöaika sattui päiväuniaikaan, eli klo 12.27. Ajattelin, että on helpointa, kun pystyn jättämään lapsen nukkumaan rattaisiin vaunun etuosaan, ja valitsin itselleni paikan mahdollisimman edestä, jotta minulla olisi suora näköyhteys nukkuvaan lapseen.

Paluumatkan juna oli aika täyteen buukattu ja lippujen hinnat jo nousseet kun varasin lippuja (sunnuntaivuorot ovat suosittuja), jonka vuoksi tyydyin varaamaan vain yhden paikan itselleni. Mikä sattuma, että pari päivää ennen reissua kävi ilmi, että meidän neidin hyvä ystävä äitinsä kanssa oli tulossa samaan junaan, ja vielä hauskempi sattuma oli se, että heillä oli varattuna juuri meidän viereinen paikka. Great minds think alike! Voin kertoa, että matka meni paljon joutuisammin, kun kaksi hyvää kaverusta viihdyttivät toisiaan (ja me äidit myös toisiamme).

Rattaiden kanssa junassa

Paluumatkalle lähdimme junan lähtöpysäkiltä Oulusta, joten saimme rattaat onneksi mahtumaan vaunun etuosaan. Huomioitavaa on, että mikäli junassa sattuu matkustamaan matkustaja pyörätuolissa, käyttää hän samaa tilaa kuin rattaat, ja pyörätuolin käyttäjällä on totta kai ensisijainen oikeus tilaan. Vaikka rattaat tai kahdet olisivat mahtuneet pyörätuolin ja eturivin penkkien väliin, pyysi konduktööri sijoittamaan ne toiselle puolelle käytävää (ks. kuva, joka on tosin edelliseltä reissulta). Siihen mahtui nippa nappa kahdet (kompaktit) rattaat, kun eturiviin jätti hieman jalkatilaa (varmuuden vuoksi, vaikka kukaan ei vielä istunut siinä). Kun lapsi heräsi, laitoin rattaat kasaan ja asettelimme rattaat tiiviimmin, ja hetken päästä eturiviin tulikin istumaan ulkopuolinen henkilö. Jos olisi tehnyt vielä tiukempaa tilan kanssa, rattaat olisi voinut viedä matkatavaralokeroon säilöön.

Tekemistä lapsen kanssa junassa

Menomatkalla juna lähti lauantaiaamuna klo 7.35, joten oli tärkeää keksiä tekemistä, sillä päiväunet eivät osuneet junamatkan ajalle. InterCity-junassa parasta tekemistä on tietenkin leikkiminen leikkivaunussa. Menomatkalla saimme leikkiä ensimmäiset lähes pari tuntia yksinämme, sillä vasta Kajaanin kohdilla vaunuun alkoi tulemaan muitakin leikki-ikäisiä lapsia.

Leikkivaunusta löytyy lasten leikkiveturi, johon voi istua niin kuljettaja kuin kyytiläinen, paljon kirjoja, pöytään pultattuja helmilabyrinttejä sekä pieni tasanne, josta lähtee liukumäki. Jälkikäteen ajateltuna, ehkä olisi voinut ottaa lisäksi muutamia omia leluja mukaan, mutta jätimme lelut kotiin, koska kannettavaa oli muutenkin riittävästi yhdelle aikuiselle. Pehmolelun lisäksi meillä oli mukana yksi kirja, mutta se oli turha, koska leikkivaunussa oli paljon kirjoja.

1 v 8 kk uskaltautui muutaman kerran liukumäkeen, minkä lisäksi pehmopanda pääsi laskemaan liukumäkeä monta kertaa (yksinään, se vasta olikin hauskaa). Muutoin leikimme junaleikkiä – menomatkalla olin itse kyytiläinen, ja tulomatkalla tätä leikkiä oli hauska leikkiä tutun kaverin kanssa – selasimme kirjoja ja leikimme helmilabyrinteillä. Koko matkaa lapsi ei kuitenkaan jaksanut leikkivaunusta kiinnostua, joten kävimme myös kiertelemässä junan eri vaunuissa. Kävimme ihmettelemässä niin konduktöörin työhuonetta (jonka ovi oli auki ja konduktööri paikalla), kuin oman vaunun perältä löytyvää puhelinkoppia. Erityisen hauskaa oli hengailla tyhjässä matkatavaralokerikossa vaunun eteisessä.

Takaisintulomatkalla leikkivaunussa oli isompia lapsia, jotka laskivat villeillä tyyleillä liukumäestä. Siinä vaiheessa, kun vaunussa oli muitakin lapsia, jouduin itse olemaan jatkuvasti vieressä valvomassa, ettei näin pieni jää alle.

Eväät junamatkalle

Eväiden syönnin voi myös ehdottomasti laskea yhdeksi aktiviteetiksi meidän junamatkoilla. Eväitä kannattaakin pakata matkaan runsaasti, mieluummin liikaa kuin liian vähän, sillä ravintolavaunun tarjonta on rajallinen. Hyviä eväitä tämän ikäiselle olivat mm. rusinat, eväsrasiassa olevat puolitetut viinirypäleet ja kirsikkatomaatit, smoothiepussit, pillimehu ja vesipullo. Joku tämän ikäinen taapero voisi toki nauttia ravintolavaunun ruuistakin.

Pakkasin kaikki matkan aikana tarvittavat eväät ja muut tarvikkeet, kuten vaipat, kangaskassiin josta ne olivat helposti saatavilla ilman laukun penkomista. Menomatkalla meiltä kuitenkin unohtui matkasta eräs tärkeä tarvike, nimittäin kosteuspyyhkeet. Niille olisi todella ollut tarvetta, kun lapsi välillä kävi leikkimässä ja välillä halusi napsia rusinoita sormin. Jouduimme käymään monta kertaa pesemässä kädet, kun kosteuspyyhe olisi tässä tapauksessa ajanut saman asian paljon helpommalla.

Lisää blogitekstejä lasten kanssa matkustamiseen liittyen löydät blogini kategoriasta lasten kanssa matkailu. Voit myös seurata meidän perheen seikkailuja Instagramissa @hannamarihenrika.

Onko sinulla kokemusta taaperon tai muun pienen lapsen kanssa junassa matkustamisesta? Miten on mennyt ja millaisia vinkkejä antaisit muille? 😊