Pohjoisen road trip asuntoautolla – osa 3, Ylläs ja Muonio

Blogi jäi tauolle syksyllä opiskelu- ja työkiireiden vuoksi. Tämän vuoksi nämä kesäloma-aiheiset postaukset ilmestyvät keskellä talvea.

Pohjoisen road tripin kolmannessa postauksessa ollaan Ylläksellä sekä Muoniossa.

Viime postauksessa olimme retkellä Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, Pallastunturin korkeimmalla laella Taivaskerolla. Taivaskeron kierroksen jälkeen ajoimme yöksi Äkäslompolon Ylläksen Ykkös Caravaniin. Ylläksen Ykkös Caravanin parhaisiin puoliin lukeutui mahdollisuus ihailla Yllästunturia asuntoauton ohjaamosta, sekä todella siistit ja modernit pesu- ja huoltotilat. Myös sauna oli vapaasti käytettävissä suihkujen yhteydessä.

Päivä 5. – Ylläs

Viidennen reissupäivän aamulla heräsimme Ylläksen Ykkös Caravanista ja päätimme lähteä reput selässä kävellen Jounin kaupalle, palauttamaan pullot sekä täydentämään ruoka- ja juomavarastoja. Samalla aloimme selvittämään mahdollisuuksia e-fatbikejen vuokraamiseen. Kauppareissun yhteydessä kävimmekin tiedustelemassa kaupan yhteydessä olevasta pyörävuokraamosta vapaita pyöriä, mutta sopivan kokoiset pyörät olivat jo menneet tältä päivältä.

Laitoin vielä viestiä kaverilleni, jonka tiesin olevan töissä Ylläsjärvellä eräässä vuokraamossa, ja päädyimmekin sitten vuokraamaan e-fatbiket tästä kyseisestä vuokraamosta. Samalla saimme kaveriltani hyviä vinkkejä siihen, mitä reittejä meidän kannattaisi polkea kolmessa tunnissa. Ja voi vitsit – tuo pyöräily oli kyllä ihan yksi tämän reissun parhaista kokemuksista! Olimme todella fiiliksissä pyöräilyreissun jälkeen, myös keli suosi ja pyörät toimi hyvin.

Nimenomaan e-fatbike oli loistava valinta maisemiin, ellet halua välttämättä tehdä kovaa hikitreeniä. E-fatbikellä polkiessa saat nauttia sopivasti maisemista, mutta samalla haastaa itseäsi sekä polkemisessa että vaikeimmilla reiteillä myös tasapainottelussa ja reitin seuraamisessa. En ollut ennen pyöräillyt e-fatbikellä, mutta tämän kokemuksen perusteella aion kyllä pyöräillä toistekin. Meidän reitti kiersi suurin piirtein näin: laskettelukeskukselta kohti Kesänkijärveä ja sen ympäri, hieman takaisin päin samaa reittiä, käännös oikealle ja reitin vaikeinta osuutta kohti Varkaankurua, josta hieman (tai hieman enemmän, jos ensin missaa käännöksen, niin kuin me…) rinnettä ylöspäin kohti huippua, josta käännös vasemmalle ja pitkä loiva alamäki takaisin reitin alkuosuudelle, josta palasimme Ylläsjärven keskukseen.

Kohti Varkaankurua! Reitin haastavin osuus oli tässä vaiheessa jo takana päin eikä näy kuvassa, mutta polku oli kapea ja mutkainen
Loppupuolella reittiä odotti pitkä, loiva alamäki, jossa kämmenet olivat kovilla

Haastavin ja samalla mielenkiintoisin osuus oli siis ehdottomasti Kesänkijärven ympäri kiertämisen jälkeinen osuus kohti Varkaankurua (kaksi kuvaa tästä ylöspäin)! Tämä osuus reitistä oli merkitty mustalla, joka indikoi vaikeaa reittiä, mutta kaverini suosituksesta lähdettiin testaamaan tätä vaikeampaa reittiä.

Kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen päätimme ajaa viime kesän reissulta tutulle campingalueelle Muonioon. Tuo camping jäi mieleen erityisen rauhallisena ja kauniina paikkana, jossa oli ilmainen sauna. Iloksemme kyseistä Lapin Lomamökit & Camping -leirintäaluetta oli vielä kehitetty viime kesästä, sillä sisäänkäynnin yhteyteen oli rakennetu pieni grillikioski, joka toimi samalla respana. Leirintäalueella oli niin rauhallista, että sain saunoa aivan yksinäni naisten saunassa.

Päivä 6. – Muonio, Särkitunturi

Alun perin olimme ajatelleet, että ajaisimme jo 6. päivänä Norjan puolelle. Olimme jo niin lähellä kaavailemaamme rajanylityspaikkaa, Kivilompoloa, että Norjaan ajaminen houkutteli ja paljon. Katsoimme kuitenkin sääennustetta, jonka mukaan tulevan vuorokauden sää Suomen puolella on lämmin ja aurinkoinen, kun taas Norjan puolella kylmä ja sateinen. Päätimme, että käymme päiväretkellä Muonion Särkitunturilla ja palaamme vielä seuraavaksi yöksi takaisin tähän ihanaan campingiin Muonioon. Jätimme asuntoauton kiilat varaamaan hyväksi todettua leirintäpaikkaa ja lähdimme kohti Särkitunturia.

Yksi erityinen syy miksi halusimme Särkitunturille, oli se, että meidän asuntomme seinällä on pappani maalaama kaunis taulu, jossa on maisema Särkitunturin juurelta Pallastunturille päin. Pappani on nuorempana viettänyt monta kymmentä talvea lapissa, pääsääntöisesti Äkäslompolossa, maalaten tauluja. Puhuin pappani kanssa puhelimessa ennen Särkitunturille kiipeämistä ja häntä edelleen harmitti, kuinka joskus (reilusti viime vuosituhannen puolella) hän oli ohittanut ystävien kutsun lähteä yhdessä Särkitunturille, eikä sitten ikinä käynyt Särkitunturin huipulla asti. Nyt hän on jo sen verran vanha, ettei hänestä ole enää Särkitunturille menemään.

Särkitunturi oli todella kaunis paikka! Monet retkeilijät pysähtyivät huipulla sijaitsevan lammen vierelle syömään eväitä. Horisontista bongasimme monta tuttua tunturia – Pallastunturi, Yllästunturi ja Levi. Näin ainakin päättelimme. Nousu Särkitunturille oli hyväkulkuista, leveää polkua, mutta välillä aika jyrkkää. Alas tullessa eräs lapsiperhe tuli vastaan niin, että arviolta alakouluikäiset lapset polkivat polkupyörillä. Tuumimme, että tuo voi käydä ennen pitkää hieman liian raskaaksi, ja pyöristä on ehkä enemmän haittaa kuin hyötyä. Matkaa kertyi Polarin mukaan 6,85km ja aikaa meni pysähdyksineen 1h 36min.

Tämä päivä meni Särkitunturin vaellusta lukuunottamatta leppoisasti, lähinnä lomasta nauttien, syöden ja limpparia juoden. Illalla kävimme vielä saunomassa, ja naisten saunassa ei taaskaan ollut muita lisäkseni. Uni maistui taas kovin hyvin ja aamulla oli tiedossa lähtö kohti Norjan rajaa.

Lopuksi vielä kuva paljon puhutusta saunasta. 🙂