Toronto ja Niagara Falls

Heinäkuun 2025 Kanadan matkalla pääsimme toteuttamaan mieheni kanssa yhden pitkäaikaisista unelmistamme, nimittäin käymään Torontossa. Toronto on kiehtonut meitä jo pitkään, joten odotukset olivat korkealla. Kanadan matkamme pääkohde oli Montreal, mutta kävimme kahden yön reissun Torontossa ja Niagaran putouksilla.

Tässä blogitekstissä yhteenveto tiiviistä, kahden yön ja kolmen päivän matkasta Torontoon ja Niagara Fallseille.

Päivä 1. Saapuminen Torontoon ja CN Tower

Ensimmäisenä päivänä lähdimme aamulla noin klo 8 ajamaan Bouchervillestä kohti Torontoa. Meidän Toronton Home Exchange -asunto oli paikallisen perheen kellarikerroksen asunto (basement apartment) Parkdalen kaupunginosassa.

Saavuimme Torontoon noin klo 15.30. Ajaminen Torontossa sujui yllättävän hyvin, mutta ruuhkat olivat kovat ja ne ylettyivät pitkälle ydinkeskustan ulkopuolelle. Ajomatkan aikana ostin meille puhelimella netistä Sea the Sky -lippupaketit, joilla pääsee vierailemaan sekä CN Towerissa että Ripley’s Aquariumissa. CN Towerin lippu oli aikataulutettu ja varasin meille sisäänpääsyn samalle illalle klo 19.

Kävimme viemässä tavarat vaihtokotiimme ja valitsimme hosteilta saadulta listalta kävelymatkan päässä sijaitsevan nepalilaisen ravintolan, jossa söimme ensimmäistä kertaa perinteisiä nepalilaisia momoja. Momojen syönnin jälkeen jatkoimme raitiovaunulla (joita kutsutaan muuten Torontossa nimellä streetcar) lähemmäs CN Toweria. Vaikutelma Torontosta oli todella amerikkalainen ja sellainen, kuin odotimmekin – korkeita pilvenpiirtäjiä, kiireisiä ihmisiä, välillä hieman epämääräisen näköisiä kujia ja Starbucks jokaisen nurkan takana. Arkkitehtuuri oli Montrealia pelkistetympää niillä alueilla, joilla liikuimme.

CN Towerille päästyämme amerikan meininki jatkui, kun sisään tullessa piti poseerata pakollisessa ”turistikuvassa”, jonka pystyi kierroksen lopussa ostamaan itselleen. Pahvisissa kehyksissä oli kaksi kuvaa, joista toisessa meidän taustalle oli muokattu maisema CN Towerin näköalapaikalta, ja toisessa poseerasimme Toronton öisen skylinen edustalla.

Aikataulutetusta sisäänpääsystä huolimatta näköalakerroksessa oli paljon porukkaa, mutta mahduimme hyvin ottamaan kuvia ikkunan edessä ja ihailemaan maisemia joka puolelta. Rattaiden kanssa mahtui myös hyvin liikkumaan. Näköalat olivat upeat!

CN Towerin jälkeen etsimme auki olevaa ruokakauppaa, mutta lähes kaikki olivat jo menneet kiinni. Lopulta löysimme kalliin luomutuotemyymälän, josta ostimme hieman ilta- ja aamupalatarpeita. Tämän jälkeen kävelimme pysäkille odottamaan raitiovaunua, joka ei saapunut. Noin 45 minuutin odottelun jälkeen löysin netin syövereistä tiedon, että kyseinen linja kulkee poikkeuksellisesti korttelin sivumpaa. Kello oli pitkästi yli 21 kun pääsimme vihdoin vaihtokotiimme. Päivä oli ollut aivan liian pitkä ja ärsytti, kun emme olleet ennakoineet ruokatarpeita tai selvittäneet aiemmin ratikan reittiä.

Päivä 2. Akvaario, Hockey Hall of Fame ja kaupungilla kiertelyä

Toinen päivä oli meidän ainoa kokonainen päivä Torontossa. Aloitimme aamun ottamalla ratikan samalle seudulle kuin edellisenä päivänä, lähelle CN Toweria ja Ripley’s Aquariumia.

Vaikka saimme uskomattoman nopeasti käännettyä päivärytmin Kanadan aikaan, oli hieman alle 2-vuotiaan taaperon päivärytmi normaalista poikkeava, ja hän nukkui yksien sijaan kahdet päiväunet – ensimmäiset aamulla klo 9-10 välillä ja toiset iltapäivällä klo 13-15 välillä. Aamun päiväunien ajan kiertelimme akvaarion lähiseudulla ja ihailimme muun muassa NHL-seura Toronto Maple Leafsin kotiareena Scotiabank Arenaa ulkopuolelta.

Ripley’s Aquarium

Ripley’s Aquarium aukesi klo 9, mutta päiväunien vuoksi menimme sisälle klo 10. Ajoitus oli hyvä, sillä kerkesimme tehdä 1 h 45 min kestäneen kierroksen juuri ennen pahinta ruuhkaa. Suosittelen siis saapumaan paikalle klo 9-10 välillä.

Ripley’s Aquarium oli mielenkiintoinen sekä opettavainen vierailukohde niin lapsille kuin aikuisillekin. Osa kierroksesta kuljettiin seisomalla ”liukuhihnan” päällä, molemmilla sivuilla sekä yläpuolella akvaariossa uiskentelevia kaloja ihaillen, mikä oli mukavaa. Puolen välin jälkeen oli kiva leikkipaikka, josta taapero ei olisi malttanut lähteä enää jatkamaan kierrosta. Mielestäni erityisen hauskalta näytti akvaarion sisään rakennettu läpinäkyvä tunneli, jonka läpi pystyi konttaamaan.

Hockey Hall of Fame

Akvaarion jälkeen kävimme syömässä pahvilaatikosta tarjoiltavaa pizzaa Scotiabank Arenan vieressä ja suuntasimme kohti Hockey Hall of Famea. Ajatuksena oli mennä sisälle Hockey Hall of Fameen kunhan lapsi nukahtaa taas päiväunille, jonka vuoksi jouduimme hetken kävelemään edestakaisin kauppakeskuksessa, jossa Hockey Hall of Fame sijaitsee. Tämä kuitenkin kannatti ja saimme tutustua rauhassa Hockey Hall of Fameen.

Hockey Hall of Fame on todellakin must visit -paikka kaikille jääkiekosta kiinnostuneille. Vitriineissä esillä olevien pelipaitojen, mailojen, kuvien, pokaaleiden, nimilistojen ja muiden lisäksi Hockey Hall of Famessa pääsi halutessaan testaamaan niin rankkareiden vetämistä kuin maalivahtina olemistakin. Täällä vierähtää helposti pari tuntia, vaikka jokaista (tai edes joka toista tai kolmattakaan) kylttiä ei jäisikään lukemaan.

Nathan Phillips Square ja Toronton kaupungintalo

Hockey Hall of Famen jälkeen lähdimme katsomaan Toronton kaupungintaloa, joka sijaitsee Nathan Phillips Squaren laidalla. Tässä vaiheessa emme tienneet, että kaupungintalo on suomalaisten suunnittelema, mutta sen on totta tosiaan suunnitellut suomalainen arkkitehti Viljo Revell yhdessä Heikki Castrénin, Bengt Lundstenin ja Seppo Valjuksen kanssa. Kaupungintalo muodostuu neljästä eri pääelementistä: kaksi kaarevaa toimistotornia, valtuustosali, kansalaisaukio ja podium.

Nathan Phillips -aukiolla on Toronto-kyltti sekä suihkulähteitä. Talviaikaan kyltin edessä on luistelukenttä – olisi kyllä mahtavaa vierailla Torontossa talvella!

Tämän jälkeen lähdimme takaisin vaihtokotiimme ja haimme mäkkäristä syötävää, sillä edellinen ilta oli venynyt myöhäiseksi ja seuraavana aamuna olisi aikainen lähtö Niagaran putouksille.

Yhteenveto Torontosta

1,5 päivää Torontossa on todella lyhyt aika, ja siinä ajassa kerkeää käydä kiertämässä vain muutaman nähtävyyden. Kaupungin yleisfiiliksestäkin kerkesi saada vain pintaraapaisun, joka perustuu ydinkeskustassa vietettyyn aikaan – en voi todellakaan väittää tuntevani Torontoa.

Palaammeko uudelleen Torontoon? Tuskin, sillä pyrimme vierailemaan uusissa maissa tai vähintäänkin kohteissa. Toki jotain poikkeuksia on, mutta Toronto ei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin esimerkiksi New York vuonna 2016.

Montrealiin verrattuna Toronto tuntui suuremmalta, kiireisemmältä ja ruuhkaisemmalta sekä enemmän jenkkimäiseltä, mikä johtunee Montrealissa näkyvästä vahvasta eurooppalaisesta vaikutuksesta. Olemme todella onnellisia, että pääsimme kokemaan Toronton edes muutaman päivän ajan – tämä oli ehdottomasti hieno kokemus!

Päivä 3. Niagara Falls

Toronton matkan kolmantena päivänä meillä oli suuntana Niagara Falls, eli Niagaran putoukset – maailmankuulu vierailukohde, jossa käynnistä moni varmasti haaveilee. Niagaran putouksilla voi vierailla niin Kanadan kuin Yhdysvaltojenkin puolella, ja molempien maiden puolella putoukset sijaitsevat Niagara Falls -nimisessä kaupungissa.

Emme olleet kovin paljoa suunnitelleet vierailua, olimme ainoastaan ottaneet selvää risteilystä putouksille. Vaihtoehto risteilylle on Journey Behind The Falls, mutta sinne ei pääse lastenrattaiden kanssa.

Lähdimme ajamaan aamulla noin klo 8.30 ja saavuimme Niagara Fallsille vajaa kaksi tuntia myöhemmin. Ja yllätyimme toden teolla – paikkahan oli kuin suuri huvipuisto! Heti parkkipaikan vieressä oli suuri dinosaurusaiheinen minigolfrata Dinosaur Adventure Golf, sekä monessa kerroksessa mutkitteleva kartingrata Niagara Speedway. Tämän alueen nimi on Clifton Hill. Lähdimme kävelemään alueen läpi kohti joenrantaa, jossa putoukset ovat, ja kävellessämme tietä pitkin alamäkeen ohitimme muun muassa ravintoloita, pelihalleja ja elokuvateatterin. Meille selvisi nopeasti, että Niagara Falls on todella kaupallinen, eli ei todellakaan mikään pelkkä luontokohde.

Olimme Hornblower-risteilyn lähtöpaikalla hieman ennen klo 11. Risteilyn pystyi ostamaan jonottamalla lippuluukulle, jonka jälkeen siirrytään luiskaa pitkin tai hissillä alas risteilyn lähtöpaikalle. Lipulla voit mennä mille vain päivän Hornblower-risteilylle, eli voit napata seuraavan tai myöhemmän risteilyn. Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että emme joutuneet jonottamaan, vaan pääsimme heti seuraavalle risteilylle. Juuri ennen veneeseen nousua jaetaan sadetakit, jonka suosittelen pukemaan päälle ennakoivasti.

Risteilylaiva on kaksikerroksinen: alakerrassa on katettu alue, jossa rattaissa olevan lapsen tuli istua rattaissa koko matka. Toinen vaihtoehto olisi ollut jättää rattaat laiturille, mitä en voi suositella, sillä laiva keinui aika paljon. Reunoja kiertää kattamaton alue, jossa saa taatusti vettä niskaansa, niin kuin myös täysin kattamattomalla yläkannella. Puhelimesta kannattaa pitää tiukasti kiinni kun seisoo reunalla. Risteily kävi kaksi kertaa todella lähellä putouksia, jolloin vettä tuli kunnolla niskaan ja hetken aikaa ympärillä näkyi vain vesisumua.

Vilkuttelimme laivalta toisella puolella jokea, eli Yhdysvaltojen puolella käveleville sekä laivassa oleville turisteille. Sadetakkien väristä tunnisti, kummalta puolelta jokea kukakin oli: Kanadan puolelta sai punaiset sadetakit, jenkkien puolelta keltaiset. Niagaran putouksilta olisi ollut kätevä vierailla jenkkien puolella, mutta olimme päättäneet jättää ESTA:t hankkimatta ja keskittyä vain Kanadaan, olimmehan käyneet Yhdysvalloissa jo aiemmin.

Risteilyn jälkeen kävimme syömässä Hard Rock Cafessa ja päätimme lähteä ajamaan takaisin Bouchervillen vaihtokotiimme. Niagara Fallsista olisi löytynyt muutakin tekemistä, kuten kasvitieteellisessä puutarhassa vierailu, mutta meille riitti tämä. Kotimatkan osalta olisi voinut myös ajaa puoliväliin, esim. Kingstoniin, ja jäädä hotelliin yöksi, jolloin ajomatkaa ei olisi tullut niin paljoa yhdelle päivää, mutta päätimme ajaa koko matkan kerralla.

Matkalla autolle kävelimme uudelleen Clifton Hillin läpi. 1-vuotiaan kanssa pystyimme ohittamaan Clifton Hillin sujuvasti, mutta isompien lasten kanssa olisimme varmasti joutuneet jäämään hetkeksi. Kotimatkalle lähtiessä kävimme vielä tankilla ja ostamassa juotavaa, ja huoltoaseman myyjä oli ihmeissään, kun kerroin, että Suomessa oli sillä hetkellä yhtä kuuma kuin Kanadassa.

Satuimme ajamaan Toronton ohi juuri iltapäiväruuhkan aikaan. Iltapäiväruuhka Torontossa on valtava ja ylettyy pitkälle ydinkeskustan ulkopuolelle, joten jouduimme osaksi ruuhkaa. Liikenne toimi kuin haitari: välillä ajettiin lähes nopeusrajoitusten mukaan, mutta heti kun edellä olevan auton jarruvalo alkoi palamaan, piti reagoida välittömästi kunnon jarrutuksella. En ole koskaan ennen kokenut tällaista, mutta sopivan ajotavan oppi nopeasti.

Matkaan Niagara Fallsilta Bouchervilleen kului reilu 8 tuntia, ja reitti oli Torontosta edespäin sama, minkä olimme ajaneet kaksi päivää aiemmin – aika tylsä, ja illan hämärtyessä huomasimme myös, että tietä ei ole valaistu juuri ollenkaan. Auton täysille käännetyn ilmastoinnin sekä toisillemme juttelemisen avulla jaksoimme ajaa takaisin Bouchervilleen, ja olimme tyytyväisiä, kun saimme nukahtaa ja herätä tutussa sängyssä. Ajomatka oli kuitenkin raskas, enkä välttämättä voi suositella ajamaan Niagara Fallseilta Montrealiin yhden päivän aikana.

Yhteenveto Niagaran putouksilta

Koska olimme ottaneet aika huonosti Niagara Fallsista selvää ennen reissua, olimme yllättyneitä siitä, kuinka kaupallinen kohde on. Itse putoukset kuitenkin olivat vähintään niin hienot kuin olimme odottaneetkin, ja oli hienoa, että risteily onnistui myös pienen lapsen kanssa. Mielestäni Hornblower-risteily on tärkein asia joka täytyy kokea, kun vierailee Niagaran putouksilla. Isompien lasten kanssa Niagara Fallsilla olisi viettänyt helposti pari päivää, mutta meille riitti vain lyhyt vierailu – kun putoukset oli nähty ja lounas syöty, olimme jo valmiita lähtemään.