Uiton kierto Tiilikkajärven kansallispuistossa

Uiton kierto on 7 km pituinen ympyräreitti Tiilikkajärven kansallispuistossa, jossa vierailu oli ollut bucket listilläni jo monta vuotta, sillä se on kotoani lähin kansallispuisto. Muutama vuosi sitten kävimme Etelä-Konneveden kansallispuistossa, joka on tällä hetkellä toiseksi lähin kansallispuisto kotoani katsottuna.

Toteutimme reissun Tiilikkajärven kansallispuistoon heinäkuisena sunnuntaipäivänä. Sää oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja auton mittari näytti +20 astetta. Meidän kesän viikonloput oli jo aikoja sitten buukattu täyteen, joten tuntui onnekkaalta, kun juuri tälle retkelle varatulle päivälle sattui täydellinen keli.

Uiton kierto sopii myös lasten kanssa kierrettäväksi

Tiilikkajärven kansallispuisto sijaitsee Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntien rajalla, Rautavaaran ja Sotkamon kuntien alueella. Tiilikkajärven kansallispuistossa on yhteensä noin 27 kilometriä merkittyjä reittejä, joista meidän reitiksi valikoitui Uiton kierto, sen sopivan pituuden vuoksi. Uiton kierto on 7 km pituinen ympyräreitti, joka kiertää kahden pienen järven ympäri. Reitti alkaa Sammakkotammesta, jonka vieressä on pysäköintialue. Mukanamme oli 10-kuukautinen tyttäremme, ja emme olleet aiemmin juurikaan retkeilleet lapsen kanssa luonnossa.

Reitin kiertosuunnaksi suositeltiin luontoon.fi-sivustolla myötäpäivää, ja ohjeellinen kiertoaika on yli 3 tuntia. Aamulla lähtö kotoa hieman venähti, joten olimme lähtöpisteessä Sammakkotammella vasta noin kello 12.30. Vauvan kanssa ajoitus oli täydellinen, sillä hän nukkui koko 1,5 tunnin automatkan, ja oli pirteä kun lähdimme kävelemään.

Reitti oli melko helppokulkuinen, ja ensimmäinen ”puolikas” (Venäjänhiekalle/Uitonkämpälle asti) oli haastavampi, kuin jälkimmäinen puolikas. Ensimmäinen puolikas kulki metsässä leveää, mutta paikoin juurakkoista polkua pitkin. Välillä oli myös lyhyitä, jyrkkiä ja kivikkoisiakin nousuja harjujen päälle. Meidän vauvamme oli mukana kantorinkassa, jota oli helppo kantaa tällä melko helppokulkuisella reitillä.

Reitin puolivälin paikkeilla on mahdollisuus poiketa Venäjänhiekalle, josta tulee noin 400 metrin lisälenkki. Venäjänhiekka on kauniisti kaartuva vaaleahiekkainen uimaranta, jonka viereisessä harvassa mäntymetsässä oli tänä lämpimänä viikonloppuna runsaasti telttoja. Hiekan rajalla oleviin mäntyihin oli lisäksi kiinnitetty riippumattoja, ja rannalla oli paljon retkeilijöitä nauttimassa päivästä. Rohkeimmat kävivät myös uimassa ja minäkin kävin testaamassa vettä, joka oli yllättävän kylmää.

Venäjänhiekalla on useampi tulentekopaikka. Paisotimme makkarat ja mietimme, että olisi ihana tulla yöpymään Venäjänhiekalle vielä joskus. Täysin autenttinen luontokokemus se ei ainakaan näin hyvällä kelillä kuitenkaan ole, sillä paikalla oli monta retkikuntaa samanaikaisesti. Luulen, että monen retkeilijän makuun jopa liian monta.

Venäjänhiekan jälkeen oli jäljellä vielä noin puolet reitistä. Venäjänhiekalta takaisin ympyräreitille päästyämme kuljimme pian Uitonkämpän ohi. Uitonkämppä on vuokratupa, jonka pihassa oleva tulentekopaikka on vapaassa käytössä kaikille retkeilijöille. Uiton kierron reitti ei kulje aivan Uitonkämpän pihan vierestä, vaan kämpälle poiketakseen täytyy kävellä Itkonjoen sillan yli. Poikkesimme mielenkiinnosta nopeasti Uitonkämpän pihassa. Uitonkämppä on vaihtoehtoinen taukopaikka Venäjänhiekalle.

Siinä missä ensimmäisen puolikkaan maisemia hallitsivat harjut ja mäntymetsä, oli toinen puolikas enemmän soinen, erityisesti reitin loppua kohden. Toinen puolikas oli enemmän sitä, mitä olin etukäteen kuvitellut Tiilikkajärven kansallispuiston olevan, eli pitkospuita keskellä avosuota. Suot olivat ehkä hieman pienempiä, kuin olin kuvitellut, mutta vakuuttavan kokoisia kuitenkin. Pitkospuut olivat pääosin hyväkuntoiset, joskin välillä pitkospuun pääty hieman kippasi jalan alla. Jälkimmäinen puolikas reittiä oli helppokulkuisempi, kuin ensimmäinen puolikas, vaikka vaati välillä hieman tasapainottelua pitkospuiden päällä.

Kokemuksemme Deuter Kid Comfort 3 -kantorinkasta

Saimme ystäviltämme lainaan Deuter Kid Comfort 3 -kantorinkan. Jos emme olisi saaneet kantorinkkaa, olisimme käyttäneet Tula Explore -kantoreppua. Luulen, että kantorinkka oli parempi valinta vauvan viihtyvyyden kannalta, päiväunien kannalta kantoreppu olisi kuitenkin ehkä ollut parempi. Vauva nukahti kyllä kantorinkkaan, mutta asento ei ollut parhaan mahdollisen näköinen.

Vauvamme oli retken aikaan 10 kk ikäinen, painoi noin 8,5 kg ja pituutta oli 73 cm, varmaan pienimpiä kantorinkassa kulkevia lapsia siis. Kantorinkkaa voi käyttää kun lapsi osaa istua tukevasti. Istuimen valjaiden säätömahdollisuudet riittivät hänelle, mutta kovin paljoa pienemmälle ei valjaita ehkä olisi saanut tukevasti aseteltua. Istuimen korkeutta sai säädettyä hihnasta kiristämällä tai löysäämällä, ja säätömahdollisuus riitti erinomaisesti tämän kokoiselle vauvalle ja hän ylettyi erinomaisesti katselemaan maisemia. Kiinnitimme muutaman lelun viihdykkeeksi roikkumaan repusta, mutta maisemia katsellessa eivät lelut kiinnostaneet.

Rinkassa on lapsen istuimen alla iso tasku, johon sujahti sopivasti eväät, 2 litraa vettä, lapselle haalari, sekä hieman muuta vaatetta. Kovin paljoa enempää sinne ei kuitenkaan olisi mahtunut, ainakaan, jos haluaa ottaa tavaraa taskusta pois ilman, että vetää vahingossa koko taskun sisällön mukanaan. Pidemmällä retkellä toiselle aikuiselle jää siis aika paljon kannettavaa, jos toinen kantaa lasta tässä kantorinkassa. Lisäksi istuinosan molemmilla sivuilla sekä takapuolella on joustavat taskut, joihin menee kätevästi vaikka pienet kengät ja jotain muuta kevyttä, jonka on hyvä olla helposti saatavilla. Hyvää kantorinkassa oli myös päälle vedettävä aurinkosuoja/lippa sekä seisontatuki, jonka ansiosta rinkka seisoo tukevasti maassa ja toimii lapselle tuolina. Seisontatuen saa taitettua rinkkaa vasten kantamisen ajaksi.

Minä toimin kuvaajana joten rinkkaa kantoi mieheni, ja hänen kokemuksensa mukaan rinkkaa oli hyvä kantaa. Rinkan hihnoja olisi tosin voinut säätää sopivamman pituisiksi ennen retkelle lähtemistä, jolloin kantaminen olisi ollut vielä mukavempaa.

Vauva nukahti retken loppupuolella, jolloin hänen päänsä nojasi kantajan ”niskassa”, eli vauvan kasvoja vastapäätä olevaan pehmeään paneeliin. Nukkumisasento ei näyttänyt parhaalta mahdolliselta, mutta uni näytti maistuvan silti. Rinkassa on myös jaloille pehmeät, säädettävien hihnojen päässä roikkuvat jalkatuet, mutta niissä pienet jalat eivät kauaa pysyneet.

Uiton kierto yhteenveto

Yhteenvetona Uiton kierto oli miellyttävä reitti kulkea, ja meille sopivan pituinen päiväretki. Venäjänhiekka oli upea taukopaikka, joten siellä kannattaa ehdottomasti poiketa. Tiilikkajärven kansallispuiston luonto ja maisemat ovat sellaisia, joita ei joka päivä ainakaan täällä Pohjois-Savossa näe, mikä tietenkin lisäsi retken mielenkiintoisuutta.